Valittuja paloja avajaisista

Syrjäytymisen ehkäiseminen osallisuuden kautta puhutti kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivien avajaisissa Jyväskylässä

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät 2012 ovat alkaneet. Päivät ovat järjestyksessä 38. Jyväskylän Paviljongissa on seuraavien kolmen päivän ajan koolla noin 1100 seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön ammattilaista tarkastelemassa työalansa ajankohtaisten kysymyksiä ja tähyämässä yhdessä tulevaisuuteen. Tämänvuotisia neuvottelupäiviä vietetään kirkon ilmasto-ohjelmasta nousevalla yleisteemalla "Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus".

Vuotuiset neuvottelupäivät tarjoavat kirkon kasvatuksen tehtäväalueilla vaikuttaville eri ammattiryhmille paitsi mahdollisuuden kohtaamiseen ja vuoropuheluun, myös eväiden hankkimiseen arjen työhön. Apuvälineitä arjen työhön jaetaan esimerkiksi osallisuuden yhteisön rakentamiseen, erityisnuorten kohtaamiseen rippikoulussa, kansainvälisyyskasvatukseen, vanhemmuuden tukemiseen ja ympäristökasvatukseen.

Päivien aikana julkistetaan kirkkohallituksen 13.12.2011 hyväksymä uusi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvatuksen linjaus "Meidän kirkko – kasvamme yhdessä", jossa kasvatus ymmärretään kasvun ilmiön kautta. Olennaista uudessa linjauksessa on lapsen ja nuoren kasvun kokonaisvaltainen tukeminen eri elämänvaiheissa ja – tilanteissa.

Yhteistyötä ja verkostoitumista tarvitaan

Kirkon tutkimuskeskuksen juuri valmistuneen selvityksen mukaan kirkon tekemän auttamistyön ohella kirkon kasvatuksellinen tehtävä on yksi keskeinen syy kuulua kirkkoon. Kirkon kasvatus- ja perheasiat yksikön johtaja Päivi Kähkönen korosti avajaispuheessaan tätä kirkon tärkeää ja arvostettua kasvatustehtävää:

-Kirkon koetaan opettavan lapsille ja nuorille juuri näitä oikeita elämänarvoja ja kristillistä lähimmäisenrakkautta. Kasvatuksen tehtävä ja perheiden kokonaisvaltainen tukeminen voi kuitenkin toteutua vasta kun se liittyy mielekkäällä tavalla muihin seurakunnan perustehtäviin ja toteutuu usealla seurakunnan työalalla. Tämän uudenlaisen työnäyn hahmottamisessa tarvitsemme tiivistä yhteistyötä, rajat ylittävää yhdessä tekemistä ja vuoropuhelua kaikkien toimijoiden kesken. Tehtävänämme on verkostoitua tiiviisti myös kirkon ulkopuolisten yhteistyötahojen kanssa viedäksemme kirkossa tärkeiksi näkemiämme asioita eteenpäin ja turvataksemme seurakuntien ja kirkon työlle toimintaedellytykset tulevaisuudessa, Kähkönen kiteyttää tulevaisuuden painopisteitä.

Kirkon kasvatus ja perheasiat yksikön apulaisjohtaja Pekka Tukeva muistutti neuvottelupäivien osallistujia myös siitä, että kirkossa on aika miettiä, miten voimme huolehtia kirkon perustehtävästä yhä vähenevillä resursseilla ja miten kasvatus yhtenä perustehtävänä turvataan. -Seurakunnalla on mahdollisuus tähän, kunhan kasvatus mielletään koko seurakunnan tehtäväksi, Tukeva pohti. -Kasvatuskumppanuus, moniammatillisuus ja poikkihallinnollisuus on siis otettava todesta.

Osallisuuden kokeminen torjuu syrjäytymistä

Pekka Tukeva käsitteli kirkon kasvatustehtävää myös syrjäytymisen ja osallisuuden käsitteiden kautta.

-Tällä hetkellä kokonainen ikäluokka, noin 50 000 nuorta, lasketaan jollakin tavalla syrjäytyneeksi. Välillä pienetkin elämän vastoinkäymiset saattavat kriisiyttää perhe-elämää ja kokonaisvaltainen kasvun tukeminen hajoaa. Jos vanhempien kyky toimia suunnannäyttäjinä nuorten elämässä katoaa, lapsen ja nuoren osallisuus omaan elämään on vaarassa ulkoistua. Kuka näyttää silloin suuntaa? Kuka ohjaa, tukee ja kannustaa? Juuri tähän tarpeeseen seurakunnissa tehtävä työ lasten, nuorten ja perheiden kanssa voi vastata.

Päivi Kähkönen muistutti, että kaikenikäiset ihmiset tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen toisia ihmisiä, välittämistä, kuulluksi ja nähdyksi tulemista, kokemusta osallisuudesta ja kokemusta armosta. Tarjoamalla mahdollisuutta siihen, seurakunnissa tehtävä työ lasten, nuorten ja perheiden parissa vaikuttaa syrjäytymisen ehkäisyyn.

Neuvottelupäivien avajaistilaisuudessa käytti puheenvuoron myös Jyväskylän kaupungin nuorisovaltuuston puheenjohtaja Santeri Lohi. Hän nosti puheenvuorossaan niin ikään esille osallisuuden kautta tapahtuvan syrjäytymisen ehkäisyn.

-Osallisuuden kokemiseen tarvitaan kuitenkin matalan kynnyksen paikkoja ja arkilähtöisyyttä, Lohi pohti. Lasten kuuleminen lähtee arjen pienistä asioista.

-Lapsille ja nuorille ei kannata rakentaa valmiita osallistavia toimintamalleja, vaan heidän tulee saada olla itse luomassa osallistumisen malleja, joissa haluavat olla mukana. Kun he saavat olla itse vaikuttamassa toimintaan, siitä tulee heidän omaansa ja heidän on helpompi samaistua koko yhteisöön. Tärkeintä osallisuudessa kuitenkin on lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus. Molemmilla on vastuita ja velvollisuuksia toisiaan kohtaan.

Piispa Kaarlo Kalliala: Kirkkomme lapsi- ja nuorisotyö edustaa "vastakulttuuria"

Neuvottelupäivien avajaismessun saarnassa Turun piispa Kaarlo Kalliala näki lapset ja nuoret eräänlaisena yhteiskunnan peilinä.

-Lapsi ja nuori kertoo, mitä perheisiin ja koko yhteiskuntaan kuuluu, eikä kaikki se mitä näkyy, ole kovin auvoista. Lapsi- ja nuorisotyössä nähdään läheltä, mitä lapsille ja nuorille kuuluu ja mitä heille on tapahtumassa - tiedetään, miten elämä heittää selästään, miksi joudutaan tien oheen ja mitä on olla syrjässä jo pienestä pitäen.

Piispa Kalliala iloitsee kuitenkin siitä, että kirkkomme lapsi- ja nuorisotyö edustaa tällä kohdin "vastakulttuuria".

-Sen koko olemassaolo perustuu Nasaretin Jeesukseen, joka antoi häikäilemättä arvon kullekin sellaisenaan; hän "paransi ne, joiden mieli oli murtunut" sillä, että hän palautti heidät lämmön, luottamuksen ja arvokkuuden piiriin. Samaan tapaan toimii kristillinen kasvatus:

Kristillinen kasvatus kieltäytyy kiinnostumasta saavutuksista ja keskittyy itse kunkin ainutkertaisuuteen, joka on kerta kaikkiaan annettua ja tinkimättä itseisarvoista. Joka pystyy antamaan toiselle kokemuksen kuulumisesta ja kelpaamisesta, ja osoittaa toiselle kunnioitusta, pelastaa hänet kohtuuttomuudesta kiitollisuuteen. Sellainen ihminen, joka on kokenut olevansa kutsuttu elämän tanssiin, tietää riittävänsä. Se riittää sekä kiitollisuuteen että kohtuuteen.