Arvoisa Piispa, hyvät kutsuvieraat ja osallistujat, tervetuloa neuvottelupäiville! Aikaisemmin syksyllä jännitin hieman, löytyykö näille päiville osanottajia entiseen malliin, koska seurakunnista on tullut viestiä heikosta taloustilanteesta. Siitä huolimatta meitä on täällä paljon. Siinä aihetta kiitollisuuteen, meillä kaikilla.
Kiitollisuus Kunnioitus Kohtuus. Tuo sanatrio on lainattu kirkon ilmasto-ohjelmasta.
Mutta mistä pitäisi olla kiitollinen ja kenelle? Ketä tai mitä kohtaan tulisi tuntea kunnioitusta? Entä kuka määrittelee kohtuuden? Mm. näihin kysymyksiin etsimme näillä päivillä vastauksia.
Pyhän kunnioitus tuo ihmisen osaksi luomakuntaa ja sen kunnioittamista. Ihmisen vastaus Jumalalle on kiitollisuus ja kiitollisuudesta nouseva rakkaus. Kohtuuden suhteen voimme olla vastavoimana ihmisiä esineellistävälle kulutuskeskeiselle kulttuurille.
Pyhä painopisteessä käynnistämme viimeistä vuotta. Tämä vuosi eletään Pyhän yhteydessä. Mitä se tarkoittaa meidän työssä? Ehkä sen hyvän korostamista mikä meillä jo on: Rukousta, hiljentymistä, pysähtymistä, lapsen ja nuoren kuulemista.
Tärkeitä asioita ovatkin lapsi ja nuori sekä se työ, mitä te teette. Moni asia on muutoksessa. Seurakuntia yhdistetään. Muutoksissa mennään hallinto edellä toimintojen kärsiessä. Hyviä käytäntöjä menetetään kun monimuotoisuuden sijaan asioita tasapäistetään. Resursseja vähennetään, kiinteistöjä myydään ja jopa henkilöstöä lomautetaan. Paluuta entiseen aikaan ei ole. Olemme olleet jo hetken aikaa yhden polun päässä. Nyt on aika miettiä miten kirkko voi huolehtia perustehtävistään (julistuksesta, kasvatuksesta, palvelusta, lähetyksestä) yhä vähenevillä resursseilla. Lapsi- ja nuorisotyön on aika miettiä, miten kasvatus yhtenä perustehtävänä turvataan.
Vaatii suurta keskittymistä, että näissä pyörteissä tehtäisiin lasten, nuorten j akasvatustyön kannalta oikeita, kauaskantavia päätöksiä. Olen kuullut, että onneksi näitäkin päätöksiä tehdään. Ne päätökset ovat kirkon tulevaisuuden kannalta aivan keskeisiä. Antakaa te tukenne ja asiantuntijuutenne luottamushenkilöille. Paras osaaminen on teillä.
Nyt olisi kyettävä katsomaan tulevaisuuteen ja ”päivittämään” ohjelmistot.
Päivitysten suhteen kirkkohallitus julkaisee näillä päivillä kirkon kasvatuksen linjauksen.
Linjaus soveltaa Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö strategian suuntaviivoja. Aiemmin on jo laadittu diakonian linjaus. Linjausasiakirjat perustuvat kirkon neljän perustehtävän mukaiselle ajattelulle. Jokainen perustehtävä toteutuu jokaisessa työmuodossa, työalalla, jokaisessa kohtaamisessa ja tilanteessa.
Samanaikaisesti on ollut käynnissä varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirjan seurantatyöskentely, varhaisnuorisotyön ja nuorisotyön kehittämisasiakirjojen laatiminen sekä aikuistoiminnan kehittämistyöskentely. Jo aiemmin on laadittu erityisnuorisotyön strategia. Nämä ovat linjauksia konkreettisempia asiakirjoja ja sisältävät periaatekysymysten lisäksi käytännöllisiä kysymyksiä ja kehittämishaasteita.
Mikä linjauksessa on sitten uutta, kun vertaa niitä esimerkiksi kirkon lapsi- ja nuorisotyön strategiaan. (ei linjaa työmuotoja, työaloja, vaan yhtä perustehtävää kasvatusta)
Kasvatus ymmärretään linjauksissa kasvun ilmiön kautta. Se on olennaista; Lapsen ja nuoren kokonaisvaltainen tukeminen eri elämänvaiheissa ja – tilanteissa.
Jokainen kasvava lapsi ja nuori etsii polkujaan itse. Mutta kuka neuvoo ilmansuunnat? Kuka ohjaa, tukee ja kannustaa? Jos ei kukaan, niin ollaan ilman suuntia
Ilmansuunnan pääneuvojina ovat oman elämänhallinnan kanssa painivat vanhemmat? Täyteen pakattu arki uuvuttaa. Välillä pienetkin elämän vastoinkäymiset saattavat kriisiyttää perhe-elämää. Kokonaisvaltainen kasvun tukeminen hajoaa ja lapsen ja nuoren osallisuus omaan elämään on vaarassa ulkoistua. Tällä hetkellä kokonainen ikäluokka, noin 50 000 nuorta lasketaan jollain tavoin syrjäytyneeksi.
Usein juuri kriisissä astuvat kuvaan satunnaiset kohtaamiset yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa. Kukin toimija liittyy omalta osaltaan usein vain senhetkiseen tilanteeseen, ei välttämättä lapsen, nuoren ja perheen koko elämänkaareen. Seurakunnalla on mahdollisuus tähän elämänkaari ajattelun toteuttamiseen, kunhan kasvatus mielletään koko seurakunnan tehtäväksi vaikka me sitä pääasiallisesti hoidammekin. Kasvatuskumppanuus, moniammatillisuus ja poikkihallinnollisuus on otettava todesta. Verkostoissa toimiessa pidämme esillä henkisen kasvun lisäksi hengellistä kasvua. Uskontokasvatuksen merkitys varhaiskasvatuksessa ja toimiva kouluyhteistyö luovat pohjaa kotien, kummien ja seurakunnan kristilliselle kasvatukselle.
Nuo kummit ansaitsevatkin nyt hieman huomiota, sillä joka vuosi syntyy 150 000 uutta kummisuhdetta. Tilaisuuden jälkeen teille jaetaan ovella Kummin kaa kirja. Olkaapa hyvät.
Tänä vuonna vietetään rippikoulusuunnitelma 2001 kymppisynttäreitä. Rippikoulu on kansainvälisestikin verrattuna menestystarina. Rippikoulun suosio ei säily ennallaan jos tyydymme nykytilanteeseen. Tarvitaan jatkuvaa kehittämistä ja yhteistyötä työntekijöiden kesken, jotta mahdollisimman monella nuorella ja aikuisellakin olisi mahdollisuus miettiä elämää, uskoa ja rukousta. Rippikoulu ei ole erillissaareke vaan kun kastamme vauvoja, niin lupaus kristillisestä kasvatuksesta sisältää varhaiskasvatuksen, varhaisnuorisotyön ja rippikoulun jälkeisen nuorisotyön. Koko ketjun pitää toimia, jotta työmme kantaisi hedelmää.
Vielä kerran Tervetuloa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti