Nuori 2013

Neuvottelupäivät 2013 tuovat seurakunnan ja kunnan kasvatuksen ammattilaiset yhteen

Neuvottelupäivillä on puhuttu verkostoitumisen tärkeydestä. Ensi vuonna laaja-alainen verkostuminen konkretisoituu neuvottelupäivillä, sillä suomalaisen nuorisotyön moniosaajat seurakunnista ja kunnista kohtaavat toisensa yhteisillä "Nuori 2013" nimeä kantavilla neuvottelupäivillä tammikuussa 2013 Jyväskylässä. Suurtapahtuman järjestävät Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry, Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasiat yksikkö, Valtakunnallinen työpajayhdisty ry ja Nuorisotutkimusseura. Lisätietoa: www.nuori2013.fi

Nuorten itsetuntoa tulee tukea - "Armottomien ehtojen tilalle ehdotonta armoa!"

Jyväskylän paviljongissa viime päivinä pidetyt kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät päättyivät tänään. Päätöstilaisuuden paneelikeskustelussa pohdittiin muutostrendejä kirkossa ja yhteiskunnassa ja niiden vaikutusta lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Järjestöneuvos Marja Irjala Nuorten Ystävät ry:stä ilmaisi huolensa lasten tilanteesta yhteiskunnassamme. -18 000 lasta ja nuorta asuvat tällä hetkellä oman kodin ulkopuolella lastensuojelullisista syistä ja yli 70 000 lasta on lastensuojelun avohuollon piirissä. Lasten ja nuorten taustat ovat yhä rikkinäisempiä ja ongelmat yhä monimuotoisempia. Lapsia painavat huolet ja yksinäisyys.

YTT, tutkija Johanna Hurtig puhui myös lasten huolista. Heidän elämässään näkyy monenlaista taakoittumista jo hyvin varhaisessa vaiheessa. -Nuori ja jopa lapsi joutuu tekemään paljon yksilöllisiä eettisiä valintoja ja kantamaan huolta valintojensa vaikutuksesta. Myös kiire ja tietokuorma lisäävät kuormittumista. Myös yhteiskunnan yleinen ilmapiiri tukee tätä trendiä.

-On ollut vaiheita, jolloin koko yhteiskunta on uskonut parempaan huomiseen. Nyt elämme aikaa, jolloin tämä ei samalla tavalla toteudu. Nuorille ja lapsille tulisi huolien sijaan luoda sitä toivon kuvaa, että vaikka asiat muuttuvat, me pärjätään ja kuulumme tähän yhteiskuntaan, pohtii johtaja Georg Wrede (OPM).

Kokemus osallisuudesta ja yhteisöön kuulumisesta syntyy erityisesti sen kautta, että yksilö pääsee vaikuttamaan yhteisössään häntä koskeviin asioihin. Kirkko on viime vuosina tehnyt konkreettisia tekoja nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Nuorisotutkijaverkoston tutkija Anu Gretschel kiitti kirkkoa konkreettisesta osallisuuden teosta, 16-vuotiaille annetusta äänioikeudesta. Samalla Gretschel rohkaisee kirkkoa ottamaan lapset ja nuoret vielä enemmän mukaan myös arvioimaan heille suunnattuja palveluita.

Osa lapsista ja nuorista on jo kovin varhaisessa vaiheessa irrallaan kaikista yhteisöistä. Tämä kehitys voi alkaa jo päiväkodissa ja koulun alaluokilla, kun jostakin syystä lapsi "leimautuu pahikseksi" ja alkaa vähitellen syrjäytymään. -On kehityksen paikka ottaa myös heidät, jotka eivät jostakin syystä aivan sovi sapluunaan, mukaan yhteisöönsä vaikuttamiseen, nuorisotutkijaverkoston tutkija Tomi Kiilakoski toteaa. Sama ajatus huokuu hiippakuntasihteeri Pekka Asikaisen unelmassa kirkosta:

-Kirkon tulee julistaa armottomien ehtojen tilalle ehdotonta armoa.

Vanhemmuuden palikat

Työväline vanhemmuuden tukemiseen

Vanhemmuuden palikat ovat kirkon sovellus Parisuhteen palikat -työvälineestä seurakuntien, kuntien ja järjestöjen perhetyöhön. Perusidea on konkretisoida käytännönläheisesti vanhemmuuden eri alueita ja tätä kautta tukea vanhemmuutta ja kannustaa keskustelemaan siitä.

Vanhemmuuden palikat on puinen palikkatalo, joka jakaa vanhemmuuden seuraaviin yhdeksään alueeseen; sitoutuminen, tunteet, seksuaalisuus, riidat, sanat, teot, luottamus, anteeksianto ja rakkaus. Palikkataloa täydentävät vanhemmuuden kortit ja vanhemmuuden rukouskortti.

Tänään lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä Jyväskylässä Raija Orell ja Arja Seppänen Kirkkohallituksesta tutustuttivat neuvottelupäiväosallistujat vanhemmuuden palikoihin. -Vanhemmuuden palikoiden avulla voimme saada tarttumapintaa tähän isoon ja monitahoiseen asiaan jakamalla sen palikoiksi, Arja Seppänen miettii.

Seuraavassa muistiinpanoja vanhemmuuden palikat -kanavassa esitellyistä yhdeksästä vanhemmuuden aihealueesta:

Sitoutuminen

Sitoutuminen vanhemmuuteen on lapsen kasvun kannalta vanhemmuuden kivijalka. Vanhemmuuden sitoutumisen köydestä voi pitää kiinni myös silloin, kun parisuhde on päättynyt.

Tunteet

Värikylläinen tunne-elämä kuuluu onnelliseen elämään.

Vanhemman tehtävä on vahvistaa läheistä tunnesuhdetta lapsensa kanssa.

Lapsi tarvitsee vanhempia oppiakseen elämään tunteidensa kanssa ja osoittamaan niitä.

Seksuaalisuus

Vanhempi katsoo naisena tai miehenä peilistä ja lapsi katsoo sitä ja hengittää sitä mitä sieltä välittyy. Toimintamallien oppiminen tapahtuu vahvasti isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Annat mallin miehenä/naisena olemisessa, joten mieti...

-Miten suhtaudut omaan kehoosi ja ulkonäköösi?

-Kuinka huolehdit niistä?

-Miten kosketat toista ihmistä, ilmaiset hellyyttä?

-Miten puhut seksuaalisuuteen liittyvistä asiosita?

-Miten kunnioitat omaa ja toisen yksityisyyttä?

-Miten kohtelet puolisoasi/ vastakkaista sukupuolta?

Lapsi tarvitsee suojaa ja rauhaa seksuaalisuutensa kehittymiseen.

Riidat

Rakentavan riitelyn tapoja voi opetella.

Mikäli lapset saavat hyviä eväitä tunteiden käsittelyyn ja rakentavalla tavalla riitelyyn, lapsi lähtee maailmaan vahvana ja omaa hyvän ihmissuhdetaidot.

Sanat/vuorovaikutus

Mieti seuraavia kysymyksiä:

-Perheessä puhutaan paljon, mutta paljonko puheesta on hyvää ja positiivista, huumorilla höystettyä puhetta?

-Kuinka voisimme kannustaa vanhempia hyvään puheeseen?

-Kuinka saadaan vahvistettua positiivisuutta suhteessa lapseen?

Turvallisessa ilmapiirissä lapsen on helppo puhua tunteistaan ja ajatuksistaan. Aikuisen haasteena on pysähtyä kuuntelemaan mitä asiaa lapsella oikeasti on.

Huumori ja leikinlasku

Perheeseen syntyy usein sisäpiirihuumoria.

Lämmin huumori ja leikinlasku tekevät hyvää.

Lasten suusta kuullaan parhaat jutut.

Tilannekomiikka syntyy hyvässä ilmapiirissä.

Huumori auttaa usein vaikeissa tilanteissa.

Leikinlaskua ja komiikkaa voi käyttää myös ei-rakentavalla tavalla.

Meihin nauhoittuu kaikki mitä meistä sanotaan. Joskus on valtava työ poistaa meihin lapsuudessa latautuneet meistä sanotut asiat. Toisaalta myös positiivisetkin sanat tallentuvat elämää varten voimavaraksi.

Teot

Tutkimuksen mukaan lapset toivovat eniten vanhemmiltaan että "Tehtäis jotakin yhdessä".

Yhteinen tekeminen yhdistää ja luo muistoja.

Yhteiset hauskat hetket vahvistavat myönteistä tunneilmapiiriä.

Vuorovaikutus luo perheen.

Luottamus, anteeksianto

Sitoutuminen ja luottamus ovat isoimmat palikat ja luovat perusteen vanhemmuudelle ja perheenä toimimiselle.

Luottamuksen huoneentaulu

Ole rehellinen lapselle.

Pidä lupauksesi.

Perustele lapselle, jos et voi pitää lupaustasi. Huolehdi vanhemman vastuuseen kuuluvista asioista.

Auta lasta, kun hän tarvitsee apua.

Älä luovuta pulmien edessä.

Kannusta lasta kekseliäisyyteen ongelmien ratkaisemiseksi.

Lapsi tarvitsee ympärilleen luotettavia, sanansa pitäviä ja luotettavia vanhempia. Tämä vahvistaa lapsen luottamusta elämään, minä pärjään.

Vanhempien syyllisyyden tunteet

Vanhemmuus on ehkä eniten syyllisyyttä herättävä elämänalue.

Terve syyllisyys auttaa kasvamaan vanhempana.

Katkuvat itsesyytökset ja syyllisyys vie voimia.

Anna itsellesi anteeksi:

"Epätäydellisten ihmisten epätäydellisessä maailmassa epätäydellisten vanhempien tehtävä on antaa myös itselleen anteeksi."

Rakkaus

Ydinkysymys: Miten ilmaista vanhempana rakkautta eri-ikäisille lapsille niin että viesti menee perille? Jokaisella lapsella on oikeus kuulla että hän on rakastettu ja tulla hyväksyttäväksi sellasenä kuin on. Hyväksynnän ja rakkauden kokemus on lapselle elinehto.

"Meidän kirkko – kasvamme yhdessä"

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvatuksen linjaus 2015 julkistettiin

Tänään iltapäivällä julkaistiin "Meidän kirkko - kasvamme yhdessä" nimellä kulkeva kirkon kirkon kasvatuksen linjaus 2015, jonka Kirkkohallitus on hyväksynyt 13.12.2011. Uusi kasvatuksen linjaus perustuu Meidän kirkko 2015 - osallisuuden yhteisö -strategiaan. Linjauksen lähtökohta on, että kasvun tukemisen näkökulma on läsnä eri tavoin erilaisissa seurakuntalaisten kohtaamisissa.

-Linjausten laatimisessa oli kaksi periaatetta: ajantasaistaa kirkon kasvatuksen perustehtävän sanoitusta sekä valita kasvatuksen perustehtävän kannalta keskeiset Meidän kirkko 2015 strategian toteutumista vahvistavat teemat. Kirkon kasvatuksen linjaukseen valittiin viisi teemaa: kirkon kasvatuksen olemuksen, kasteen merkityksen, osallisuuden ja osallistumisen, ihmisarvon ja turvallisuuden sekä kasvun tukemisen keskeiset tehtävät elämänkaaren eri vaiheissa seurakunnan näkökulmasta. Ne ovat teemoja, jotka olennaisia seurakunnille, kun ne kehittävät kasvun tukemiseen liittyvää, työalarajat ylittävää toimintaa Meidän kirkko 2015-strategian pohjalta, kertoo Marja Pesonen Kirkkohallituksesta.

-Tänään julkaistun linjauksen "Kasvamme yhdessä" –nimi korostaa sitä, että kasvun tukeminen on yhdessä tekemistä, olemista ja ihmettelyä. Välillä yhdessä samanikäisten, välillä kaikenikäisten kanssa. Uutta on, että kirkkomme kasvatuksen perustehtävä määritellään nyt kasvun näkökulmasta, ei kasvatuksen tai kasvatuksen tavoitteiden näkökulmasta. Kirkkomme kasvatus on kaikenikäisten kokonaisvaltaisen kasvun mahdollistamista ja sen tukemista. Seurakunta organisaationa painottaa elämänkaariajattelua työala-ajattelun sijaan. Vaikka kasvatus on totuttu liittämään lapsi- ja nuorisotyöhön, kasvu ei liity vain tiettyyn ikäkauteen. Jokaisella on oikeus saada kasvuunsa tukea: lapsella, nuorella, aikuisella, elämänkaaren eri vaiheissa. Pesonen kertoo myös, että kasvulle ei uudessa linjauksessa ole myöskään asetettu tavoitteita, vaan haluamme luoda turvallisen ilmapiirin, jossa toteutuu kasvurauha.

-Uuden kasvatuksen linjauksen erityinen vahvuus on kokonaisvaltaisen kasvun tukemisessa, kirkon kasvatus ja perheasiat yksikön johtaja Päivi Kähkönen kommentoi juuri julkistettuja linjauksia.

-Lapsella ja nuorella on oikeus saada kasvulleen kokonaisvaltaista tukea fyysisesti, sosiaalisesti, henkisesti ja hengellisesti. Me nykyihmiset tarvitsemme myös muistutusta siitä, että kasvun prosessi on hidas, se kestää pitkään. Kasvurauhan merkitys on ensisijainen. Kasvu ja kehitys eivät tapahdu vaatimalla ja virikkeiden tulvassa vaan tukemalla ja mahdollistamalla, olemalla käytettävissä ja antamalla aikaa. Kirkon kasvatuksen tehtävä voi myös toteutua vasta kun se liittyy mielekkäällä tavalla muihin kirkon perustehtäviin ja toteutuu usealla seurakunnan työalalla.

Koti on edelleenkin lapsen ja nuorten tärkein kasvuympäristö. Kirkko asettaa vuoteen 2015 ulottuvassa strategiassaan tavoitteeksi tukea kotien hengellistä elämää ja perheiden arkea. Kirkko haluaa siis olla läsnä ihmisten arjessa, arkisissa iloissa ja suruissa.

-Kasvatuksen linjauksen mukaisesti kirkko ei halua toimia tehtävässään yksin vaan tiiviissä yhteistyössä verkostoituen muiden toimijoiden, esimerkiksi paikallistasolla kunnan ja muiden yhteisöjen kanssa. Tavoitteena on laaja-alainen ja moniammatillinen työnäky. Lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukeminen ei ole yksinomaan perheiden vastuulla vaan meidän kaikkien yhteinen asia, Kähkönen pohtii.

Käpylehmästä Battlefieldiin

Muistiinpanoja kanavasta "Mukana tyttöjen ja poikien mediamaailmassa"

Jotkut kysyvät edelleen:

"Miksi lapset eivät enää leiki käpylehmillä?"

...tuohon kysymykseen voidaan vastata, että siihen aikaan kun he niillä leikkivät, vanhemmat tekivät maataloustöitä lehmien parissa. Nykyajan lasten vanhemmat ovat töissä mikroprosessorien ja tietokoneiden keskellä - jopa vaikka olisivat maanviljelijöitä ja karjatilallisia. Leikki on lapsen opettelua aikuisuuteen. On luonnollista, että lapsi tekee sitä median ja tietokoneiden parissa.

Moni on huolissaan lapsensa tietokoneen ääressä viettämästään ajasta. Milloin lapsi pelaa liikaa?

Voidaan sanoa, että silloin kun pelaamisesta tulee addiktio ja se alkaa vaikuttamaan uneen, koulunkäyntiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Jyväskylän yliopistossa on tutkittu poikien pelaamista ja sen on huomattu olevan hyvinkin sosiaalinen tapahtuma. Koneen äärellä voi olla hyvinkin suuri peliporukka tai verkon takaa löytyy usein pelikaveri.

Median käyttö alkaa nykyään jo vauvana. Jo alle vuoden ikäisistä lapsista löytyy niin digitaalisten pelien, internetin kuin kännykänkin käyttäjiä.

Median käyttö muuttuu - Lasten barometri 2010

0-2 v. Mediankäyttö alkaa jo vauvaiässä.

3-4 v. Lapsen oma mediamaku alkaa muotoutua ja tyttöjen ja poikien mediamaku alkaa eriytyä.

5-6 v. pelien pelaaminen ja internetin käyttö alkaa.

Tytöt pelasivat lähinnä lasten pelejä, oppimispelejä ja tasohyppelyitä kun poikien suosikkipelejä olivat ajopelit, urheilupelit ja seikkailupelit.

7-8 v. mediankäyttö vakiintuu osaksi lasten arkea.

Tämän päivän lapsia voidaan kutsua "diginatiiveiksi". Diginatiivilla tarkoitetaan vuoden 1989 jälkeen syntyneitä lapsia, jotka eivät ole kokeneet aikaa ennen tietokonetta ja tietokone- ja konsolipelejä vaan ovat kasvaneet suoraan digitaaliseen kulttuuriin. Nämä lapset näkevät ja kokevat maailman hyvin eri tavoin kuin heidän vanhempansa. Omasta lapsuudestamme käsin me emme voi ymmärtää millaisessa maailmassa lapsemme kasvavat.

Digitaalisen vallankumouksen historiaa

1985 Commodore 64 toi tiekoneet koteihin.

1989 tuli ensimmäinen gaafinen selain. Siitä alkoi netin rynnistys.

1982 digitaalinen vallankumous alkoi ensimmäisestä musiikki-cd:stä

1993 saimme MP3:n

1996 tuli markkinoille Casio Q.10, 1. digitaalinen käyttäjälle tarkoitettu digitaalikamera

Tänä päivänä netti ei ole ihmisille vain tiedonhakuväline, vaan enenevässä määrin elinympäristö.

16-24 vuotiaista 73 % käyttää nettiä useita kertoja päivässä.

Muissa ikärymissä vastaavat prosenttiluvut ovat seuraavat:

25-24 vuotiaista 80 %

35-44 vuotiaista 76 %

45-54 vuotiaista 60 %

55-64 vuotiaista 41%

65 - 74 vuotiaista 23%

Kun kysytään ylipäätään netin käytöstä, luvut nousevat tästäkin: Viimeisten kolmen kuukauden aikana nettiä ovat käyttäneet

16-24 vuotiaista 99 %

25-24 vuotiaista 100 %

35-44 vuotiaista 99 %

45-54 vuotiaista 95 %

55-64 vuotiaista 81 %

65-74 vuotiaista 53%

Tänä päivänä elämme valtavassa mediavyöryssä ja käsittelemme joka päivä valtavan määrän informaatiota. On sanottu, että jokainen suomalainen kohtaa 7000 kaupallista viestiä päivittäin. Seurakunta kilpailee tässä vyöryssä omasta sanomastaan.

Tehdessään työtä lasten ja nuorten kanssa kirkon on on uskaltauduttava oman mukavuusalueensa ulkopuolelle lasten ja nuorten keskelle mediaan ja työskenneltävä siellä. Lapset ja nuoret kaipaavat sinne meitä aikuisia.

(Kanavan piti Poikien ja Tyttöjen keskuksen koulutussihteeri Juha Kinanen)

Rakennemuutoksia kirkossa, miksi ?

Koko yhteiskuntaamme ja näin myös kirkkoa haastavat monenlaiset muutosvoimat. Monen seurakuntalaisen ja kuntalaisen kokemus näiden muutosvoimien edessä on voimattomuus. Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että iso osa näistä muutosvoimista on ennustettavissa. Tästä seuraa se, että niihin voidaan myös valmistautua. Kirkon näkökulmasta on kyse lähinnä siitä, katsommeko yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia sivusta reagoiden niihin sitten kun ne tulevat, vai luommeko itse proaktiivisesti ja päämäärätietoisesti tulevaisuuttamme.

Rakennemuutosten tarve kirkossa syntyy pitkälti samoista perusteista, kuin yhteiskunnassamme yleensä. Taloudelliset tekijät haastavat kirkkoa pohtimaan sitä, millaiset rakenteet ovat toiminnan ja talouden näkökulmasta parhaimmat kirkon perustehtävän hoitamisen kannalta niin kasvukeskuksissa kuin harvaan asutuilla alueilla. Kirkon työ on paljon henkilöstöä vaativaa. Henkilöstöresurssien määrä vähenee taloudellisten resurssien kaventuessa. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi kirkon jäsenmäärän kehitys on ollut viimevuosina kirkon näkökulmasta negatiivista. Kirkon näkökulmasta on erityisen huolestuttavaa se, että nuoret aikuiset ovat eroavat kirkon jäsenyydestä muita ikäryhmiä vilkkaammin. Valitettavan moni eroaa kirkon jäsenyydestä yhä nuorempana. Tämän asian suhteen olemme kuitenkin saaneet myönteisiä hiljaisia signaaleja mm. Tampereen suunnalta, jossa nuorten aikuisten kirkkoon liittyminen on hieman kasvanut.

Kirkon rakennemuutosten tavoitteet

Kirkon rakennemuutoksissa on tavoitteena se, että monipuolinen seurakuntatyö voisi edelleen olla totta mahdollisimman monessa suomalaisessa seurakunnassa. Tapa, jolla työtä on tehty ja tehdään, tulee kuitenkin monissa tapauksissa muuttumaan. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta kirkon historiassa. Toimintaa ohjaavat kirkon perustehtävästä käsin edelleen jäsenlähtöisyys, yhteisöllisyys ja läheisyys. Rakennemuutoksien tavoitteena on, että tarvittavilla toimilla saavutetaan seurakuntien taloudellinen vakaus, itsekannattavuus ja samalla voidaan kirkon kohdalla vähentää taloudellista polarisaatiota. Toiminnallisena perusyksikkönä säilyy tulevaisuudessa edelleen seurakunta. Taloudellisten ja hallinnollisten yksiköiden kokoa lienee kuitenkin syytä kasvattaa.

Seurakuntien toiminnan rakenteet tulevaisuudessa

Seurakuntien rakennemuutoksen ohjausryhmä esittää mahdollisina tulevaisuuden seurakuntien rakennemalleina kolme eri mahdollisuutta. Näistä ensimmäinen malli lähtee liikkeelle siitä, että seurakunnissa seurataan edelleen kuntakentän kehittymistä ja tulevaisuuden seurakunnat seuraavat kuntien rajoja. Uusina rakennemalleina ohjausryhmä on kehittänyt kahta uutta mallia: rovastikuntamallia ja hiippakuntamallia. Yhteistä kaikille malleille on se, että kirkon perusyksikkönä säilyy edelleen paikallinen ja ihmisten lähellä elävä seurakunta. Seurakunta olisi edelleen alueellisesti määritelty, mutta yksittäisen seurakunnan rajojen ei tarvitsisi enää noudattaa kuntarajoja. Kuntien rajat otettaisiin huomioon suuremmassa kokonaisuudessa, oli kyseessä sitten rovastikunta – tai hiippakuntamalli.

Seurakuntien rakennemuutoksen ohjausryhmä ei lähde liikkeelle siitä, että mikään edellä mainituista rakennemalleista toisi automaattisesti lisää säästöjä. Näillä vaihtoehdoilla pyritään turvaamaan se, että isommilla alueilla olisi riittävä tulopohja seurakunnan perustehtävän toteuttamiseksi koko maassamme. Ohjausryhmä toteaa, että tähän mennessä seurakuntien kannalta kuntien yhdistymiskehityksen seuraaminen on ollut seurakuntien kannalta rankkaa. Monet pitkät prosessit ovat hyytyneet kalkkiviivoilla ja näin seurakuntienkin pitkät prosessit ovat jääneet vaille näkyviä tuloksia. Tästä huolimatta muutosprosesseja on suunniteltava edelleen ammattitaitoisesti ja aikaa seuraten. Tulevaisuudessa erilaisten seurakunnallisten jäsenidentiteettien tukeminen, ihmisten erilaisten tarpeiden huomioiminen ja monipuolinen seurakuntatyö edellyttävät vahvaa taloushallinnollista kokonaisuutta. Seurakuntarakenteiden uudistusten vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikajänteellä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että 2000-luvulla tehdyt seurakuntaliitokset eivät näytä parantaneen yhdistyneiden seurakuntien taloutta tai toimintaa (Vesa Keso, 2011).

Kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen toteaa: ”Muutokset eivät kuitenkaan ole sellainen uhka, jonka edessä olisi tarpeen lamaantua tai menettää toivoaan. Tuleviin muutoksiin voi valmistautua. Valmistautuminen on sopeutumista väistämättömään, mutta myös ennakkoluulotonta uusien mahdollisuuksien oivaltamista. Muutosten keskellä on välttämätöntä kysyä, mihin suuntaan ja millä vauhdilla olemme menossa, mutta ennen kaikkea sitä, mihin haluamme edetä. Suunnan ottaminen on syvä strateginen kysymys. Tulevaisuus ei koskaan ole vaihtoehdoton, pikemminkin se on vaihtoehtojen valtaisa valikko. Kirkon ei tarvitse suostua ajelehtimaan lastuna laineilla vaan voimme myös ohjata omaa purttamme käyttäen sitä viisautta ja intoa, jolla itse kirkon Herra varustaa seuraajansa matkaan”

Petri Määttä, Projektisihteeri/ Kirkkohallitus

Vuoden 2011 ansiomerkit ja kunniaplaketit

Neuvottelupäivien avajaistilaisuudessa jaettiin vuoden 2011 ansiomerkit ja kunniaplaketit. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön ansiomerkki voidaan myöntää henkilölle, joka on toiminut tunnustusta ansaitsevalla tavalla kirkon, seurakunnan, järjestön tms. yhteisön palveluksessa, virka- tai työsuhteessa vähintään 20 vuotta tai joka on ollut yksikön edustamillä työaloilla vapaaehtoistyössä tai luottamustehtävässä vähintään 15 vuotta. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön ansiomerkki myönnettiin vuonna 2011 seuraaville 42 henkilöille, joista 27 sai ansiomerkin neuvottelupäivillä tänään.

Harju Esa Johannes (nuorisotyönohjaaja, Karjasillan srk, Oulu)
Hietamäki Kari (nuorisotyönjohtaja, Vaasan suomalainen srk)
Hietanoro Hannu (nuoriso-ohjaaja, diakoni, Kellokosken sairaala)
Iilahti Arja-Riitta (nuorisotyönohjaaja, Vaasan suomalainen srk)
Iivari Marja (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Jaakonaho Riitta (vs. johtava nuorisotyönohjaaja, Tampereen srk-yhtymä)
Jauhiainen Kaisa-Sisko (nuorisotyönohjaaja, Sodankylän srk)
Jylhä Jukka (aluesihteeri, PTK ry)
Kaarniemi Risto (nuorisotyönohjaaja, Sodankylän srk)
Karjalainen Jukka-Mikko (oppilaitospastori, Kirkon oppilaitostyöntekijät ry)
Kattelus Eija (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Kaunisto Päivi (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Ketola Pete (nuorisotyönohjaaja, Seinäjoen srk)
Ketola Pia (lähetyssihteeri, Seinäjoen srk)
Kinnunen Sinikka (lehtori, Seurakuntaopiston säätiö)
Koivunen Helena (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Koskema Päivi (nuorisotyönohjaaja, Asikkalan srk)
Kultti Kerttu (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Laaksonen Leena (erikoissairaanhoitaja, Tampereen srk-yhtymä)
Lahtinen Pirkko (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Linna Päivi (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Luhtala Sisko-Marja (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Mäkinen Tiina (johtava nuorisotyönohjaaja, Tampereen srk-yhtymä)
Mäkipelkola Seija (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Nieminen Mauri (seurakuntapastori, Tampereen srk-yhtymä)
Norja Antti (nuorisotyönohjaaja, Seinäjoen srk)
Nuutinen-Koittola Marjatta (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Ovaska Hannu (nuorisotyönohjaaja, Isonkyrön srk)
Paavola Reetta (nuorisonohjaaja, Haapaveden srk)
Pajunen Ritva (toimistosihteeri, Kasvatus ja nuorisotyö)
Pajunen Timo (vahtimestari/vap.eht.aikuisohj., Tampereen srk-yhtymä)
Pynnönen Anna-Liisa (lastenohjaaja, Padasjoen srk)
Rajamäki Raili (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Rapola Aira (lapsityönohjaaja, Tampereen srk-yhtymä)
Saarinen Harri (nuorisotyönohjaaja, Seinäjoen srk)
Saranpää Anne (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Seläntö Aili Hanna Eliisa (lapsityön ohjaaja, Kankaanpään srk)
Seppälä Seija (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Sorjonen Heikki (johtava nuorisotyönohjaaja, Savonlinna-Sääminki srk)
Taijala Elisa (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)
Valtonen Sirkka (lastenohjaaja, Seinäjoen srk)

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön kunniaplaketti voidaan antaa vuosittain korkeintaan kolmelle yksikön edustamilla työaloilla erityisen ansiotuneesti toimineelle henkilölle tai yhteisölle.

Kunniaplaketin saivat tänään Nuorisotyönjohtaja Kari Lähdesmäki Tampereen srk-yhtymästä:

... ja pääsihteeri Eija Kallinen Nuorten Keskuksesta:

Huomionosoitukset jakoi Turun piispa Kaarlo Kalliala.