Lähtö Helsingistä!

Ihan näin vinkkinä toimiston puolelta kertoisin, että laivahan lähtee siis Helsingistä eikä Turusta niinkuin jotkut ovat ajatelleet ; ) Luulen, että yhteydet eri puolilta Suomea ovat yksinkertaisemmat tänne pääkaupunkiin kuin Turkuun. Ja tutustu alla oleviin kampanjatietohin:

Kirkon Lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivien aikaan VR myöntää 50 %:in laiva-juna-alennuksen.
Neuvottelupäiville osallistuvat saavat kyseisen edun ja etu koskee 2.luokan meno- tai menopaluumatkaa Helsinkiin. Se myönnetään alentamattomasta junalipusta. Kampanja-alennukseen oikeuttavilla junalipuilla voidaan matkustaa kaksi päivää ennen laivamatkan alkua (9.1.<) sekä kaksi päivää laivamatkan jälkeen (>15.1.).
Alennusta ei myönnetä HSL alueella tehtävistä matkoista.
Lippuvaraukset ennakkoon Suomen Matkatoimistoon, sähköpostitse osoitteeseen: ryhmapalvelut@smt.fi
Mikäli haluatte istumapaikat vierekkäin ja samaan junaan muiden samaan seurakuntaan kuuluvien kanssa pyydämme tekemään lippuvaraukset seurakunnittain. Junalippujen myynti alkaa 20.12. 2010 ja ne postitetaan tilaajalle sen jälkeen yhdessä laivavarausvahvistuksen kanssa.

Maarit Ala-Mononen
neuvottelupäivien ohjelmatyöryhmän sihteeri

Käy polvilles!

Tänään töihin lähtiessäni pakkasin kassiini ruuvinvääntimen ja työhanskat. Pääsen nimittäin taas ihan ”oikeisiin töihin” eli fyysisiin hommiin. On seimikuvaelman rakentamisen aika! Kellarista kaivan esiin tallinseinät ja -katon, nostelen tavaroiden alta aasin, lampaita ja kannan koko läjän kirkon aulaan. Ruuvaan tallin kokoon, pöllyttelen heiniä säkistä lattiaksi, asettelen eläimet paikoilleen, Marialle jotain pehmuketta masuksi mekon alle pömpöttämään, Joosef siihen vierelle ihmettelemään, jouluvalot piiloon heinien sekaan, valaiseva tähti koko komeuden ylle ja töpselit seinään. Avot! Hieno tuli!

Minulla on sinulle haaste! Käypä kirkkoon tullessasi polvilleen lattialle ja katsele miltä kirkko ja jo sen sisääntuloaula näyttävät metrin korkeudelta. Näkymät ovat aika toisenlaiset kuin yli puolestatoistametristä.. Huomiosi kiinnittyy varmaankin ihan uudenlaisiin asioihin. Kulje vielä polvillasi vähän ympäri kirkkoa ja katsele ympärillesi.

I have a dream! Minulla on näky, saada jokaiseen kirkkoon lapsille oma lastenalttari! Jotain, joka on lapsenkorkeudelle ja lasta varten rakennettua. Lapsen koettavaksi ja aistittavaksi tehtyä, joka voisi kauniilla ja konkreettisella tavalla kertoa vaikka meneillään olevasta kirkkovuoden ajankohdasta. Vaikka meillä Suomessa onkin muutamia erikseen Lasten kirkoiksi tai kappeleiksi nimettyjä kirkkoja, ei kirkon tarvitse olla välttämättä erikseen rakennettu lapsia varten, ollakseen Lasten kirkko. Jokainen kirkkomme voi olla Lasten kirkko!

Tule neuvottelupäivillä jakamaan tätä näkyä yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Jakamaan ideoita ja kuulemaan käytännöntoteutuksesta. Ja onhan myös niin että se mikä koskettaa ja puhuttelee lasta, koskettaa ja puhuttelee myös aikuista!"

Iris Sotamaa

lapsityönohjaaja

Helsingin Mikaelinseurakunta

Kaari

Varhaiskasvatukselle sininen, varhaisnuorisotyölle vihreä, nuorisotyölle punainen ja työalajohtamiselle sinipunainen. Nämä värikoodit ohjaavat kansaa tammikuun neuvottelupäivillä. Järjestely on selkeä. Ohjelmasta näkee selvästi, mikä on juuri minun työalalleni, erityisesti minulle.

Pitkään olemme rakentaneet kirkon työtä työalanäkökulmasta. Kun työalojen yhteistyöstä on puhuttu, moni on ajatellut: "Olen oman alani asiantuntija, eikö se riitä." Onko kuitenkaan yksittäisen perheen näkökulmasta merkitystä sillä, onko tapahtuma perhe- vai varhaisnuorisotyön suunnittelema? Merkittävämpää lienee se, ettei varhaisnuortenleiri ja syksyn ainoa perhemessu ole sattumalta järjestetty samaan viikonvaihteeseen.

Sateenkaaressa värit sulautuvat yhteen. Niin muodostuu kokonaisuus. Tarkkoja rajoja on mahdotonta erottaa. Ihmiselämä sen sijaan näyttää selkeästi rajatulta - myös kirkossa. Kun täytin seitsemän vuotta, minusta tuli varhaisnuori. Täytin kahdeksantoista ja olin yhtäkkiä nuori aikuinen. Miten seurakunta huolehti siitä, että minun on helppo siirtyä yhden työalan hoteista toisen työalan alle. Pitäisikö minun edes ymmärtää mitään näistä työaloista? Voisinko vain olla mukana kirkon jutuissa?

Kasvatuskin on kaari. Onko kasvatustyömme työalojen välillä liian hankalasti ylitettäviä rajoja? Mitä jos menisikin neukkareilla johonkin "väärän väriseen" kanavaan? 

Antti Malinen

Varhaisnuoriso- ja partiotyön työalasihteeri
Kirkkohallitus, Kasvatus ja nuorisotyö

Kauniita sanoja rakkaudesta

Usein käytetty esimerkki suomalaisen miehen rakkauden tunnustuksesta: mies muistuttaa vaimoaan, että "johan se tuli silloin papin edessä tuo rakkaus-asia tunnustettua. Ilmoitan sitten, jos asiantilaan tulee jotain muutoksia."

Monille meistä miehistä on vaikeaa sanoa kumppanilleen minä rakastan sinua. Kuitenkin tuon lauseen sanominen on hienointa ja jalointa maailmassa. Nokkelina suomipoikina olemme keksineet omat keinomme rakkauden tunnustamiseen. Yksi yleisimmistä tavoista on tanssiminen ja erityisesti sen yhteydessä, keskinäisen hiljaisuuden ahdistaessa, rakkaan korvaan laulaminen. On musiikki sitten mitä tahansa iskelmän ja rokin välistä, niin aina löytyy lauluja rakkaudesta. Niihin on sitten mukava yhtyä. Eipä ainakaan tarvitse keskustella, eikä olla hiljaa. Laulaminen tai rallattelu korvaa sujuvasti sekä lauseen minä rakastan sinua että hiljaisuuden.

Mitä tekemistä rakkaudella on kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivien kanssa? No vaikka mitä. Emmekös me kirkon työntekijät ole rakkauden ammattilaisia. Rakkaudesta pitäisi osata ja uskaltaa puhua. Jumalan rakkaudesta puhuminen meiltä usein luonnistuukin. Tosin siitäkin mieluummin laulamme. Ihmisten välinen rakkaus on sitten edellä kuvatun hankalaa. Siksi tulevilla neuvottelupäivillä on ajateltu säästää kansa puhumisen vaivalta ainakin iltaohjelman ajaksi.

Iltaohjelmaksi on tarjolla Lauluja rakkaudesta. Kun oletus on, että puhuminen aiheesta on hankalaa, niin jäljelle jää laulaminen. Lauluja rakkaudesta on konsertti, jossa kolme suomalaista raavasta miestä laulavat siitä mistä puhuminen on hankalaa. Suomen pop-taivaan kovan luokan ammattilaiset Kristian Meurman, Veeti Kallio ja Suurlähettiläiden Jussu Pöyhönen tulkitsevat omia tai omasta mielestään muuten vaan kauneimpia rakkauslauluja neuvottelupäivien kumpanakin iltana. Heitä tahdittaa suomalaisten bilebändien aateliin kuuluva Fakta Beat -orkesteri.

Ei siis huono yhdistelmä - laulut rakkaudesta. Tekee varmasti hyvää itse kullekin.

Sami Ojala
erityisnuorisotyön työalasihteeri
Kirkkohallitus

Mihin karttoja tarvitaan kun on navigaattorit?

Navigaattori on hyvä väline, jos mielessä on pelkästään määränpää. Aina suorin tai nopein reitti ei ole paras. Tämän voin vaeltajana ja moottoripyöräilijänä  vahvistaa.

Päivien teemassa esiintyy sana merikarttoja. Ja siksi laivalla ja Ruotsin maaperällä on yli 50 tuntia ammatillista asiaa. Kasvatus- ja nuorisotyö ei ole pelkästään perille pääsyn odottelua vaan myös matkalla oloa. Ja matkalla oloon tarvitaan karttaa, jolta voi katsoa oman paikan suhteessa ympäristöön. Nämä ohjelmat ovat osa ammatillista karttaa ja sen päivityksiä.

Karttojen ja päivitysten äärellä on nyt 802 osanottajaa!  Ilmoittautuminen päättyy 1.12. Vielä ehtii mukaan. 

Ps. Tarkoittaa muuten sitä, että saaristomeren suojeluun menee tällä osallistujamäärällä 1604 euroa.

Pekka Tukeva

Nuorisotyön sihteeri

Neukkarit-blogi avattu

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivien 2011 oma blogi on avattu. Blogin avulla on tarkoitus nostaa keskusteluun päivien ohjelmasta nousevia teemoja. Postauksia rustailevat järjestäjätahon eli KKN:n työntekijät. Blogin nimellinen kirjoittaja on KKN, mutta jokainen postaaja on lupautunut allekirjoittamaan kirjoituksensa omalla nimellään. Työntekijöiden tiedot löytyvät myös Sakastista. Tervetuloa keskustelemaan.

Sami Ojala
erityisnuorisotyön työalasihteeri
Kirkkohallitus