torstai 25. marraskuuta 2010

Kaari

Varhaiskasvatukselle sininen, varhaisnuorisotyölle vihreä, nuorisotyölle punainen ja työalajohtamiselle sinipunainen. Nämä värikoodit ohjaavat kansaa tammikuun neuvottelupäivillä. Järjestely on selkeä. Ohjelmasta näkee selvästi, mikä on juuri minun työalalleni, erityisesti minulle.

Pitkään olemme rakentaneet kirkon työtä työalanäkökulmasta. Kun työalojen yhteistyöstä on puhuttu, moni on ajatellut: "Olen oman alani asiantuntija, eikö se riitä." Onko kuitenkaan yksittäisen perheen näkökulmasta merkitystä sillä, onko tapahtuma perhe- vai varhaisnuorisotyön suunnittelema? Merkittävämpää lienee se, ettei varhaisnuortenleiri ja syksyn ainoa perhemessu ole sattumalta järjestetty samaan viikonvaihteeseen.

Sateenkaaressa värit sulautuvat yhteen. Niin muodostuu kokonaisuus. Tarkkoja rajoja on mahdotonta erottaa. Ihmiselämä sen sijaan näyttää selkeästi rajatulta - myös kirkossa. Kun täytin seitsemän vuotta, minusta tuli varhaisnuori. Täytin kahdeksantoista ja olin yhtäkkiä nuori aikuinen. Miten seurakunta huolehti siitä, että minun on helppo siirtyä yhden työalan hoteista toisen työalan alle. Pitäisikö minun edes ymmärtää mitään näistä työaloista? Voisinko vain olla mukana kirkon jutuissa?

Kasvatuskin on kaari. Onko kasvatustyömme työalojen välillä liian hankalasti ylitettäviä rajoja? Mitä jos menisikin neukkareilla johonkin "väärän väriseen" kanavaan? 

Antti Malinen

Varhaisnuoriso- ja partiotyön työalasihteeri
Kirkkohallitus, Kasvatus ja nuorisotyö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti