Entä missä me olemme?

Tulevaisuudessa työ tehdään verkossa. 
Lapset ja nuoret ovat jo siellä. Entä me?

 Pelit ovat kehittyneet viime vuosina yhä videomaisemmiksi. Mitä videomaisempi peli on, sitä enemmän se imee mukaansa. Pelaajien keski-ikä on tällä hetkellä 35 v. Kuvassa meitä neukkariosallistujia pelaamassa Kinecsiä.

Yksi neukkareiden kanavista käsitteli kouluikäisten lasten netin käyttöä. Aihe on keskeinen ja tärkeä, sillä tulevaisuudessa työtä tullaan tekemään netissä entistä enemmän. Lapset ja nuoret ovat jo siellä, mutta olemmeko me?

Kouluikäisiä lapsia ja nuoria kiinnostaa verkossa sosiaalinen media ja pelit. Pelit ovat siirtymässä sosiaaliseen mediaan ja lapset hakevat peleistä entistä enemmän vuorovaikutusta. Pelien ennustetaankin olevan tulevaisuuden “sisäänvetotuote”, jonka avulla seurakunta voi tavoittaa erityisesti kouluikäisiä poikia, Juha Kinanen Poikien ja tyttöjen keskuksesta totesi aiheesta järjestetyssä kanavassa.

Pelien tarjonta on valtava viidakko, johon on helppo vanhempana ja kasvattajana eksyä, sillä olemme tulleet tilanteeseen, jossa aikuiset eivät enää voi tietää peleistä enemmän kuin lapset.  Vähän kuitenkin kannattaa perehtyä ja ehkä joskus pelatakin lapsensa kanssa, mikä on entistä luonnollisempaa, sillä tendenssi on tällä hetkellä joka tapauksessa lastenhuoneista olohuoneisiin päin ja sosiaalisempaan suuntaan.

Vertaistukea kasvattajille ja vanhemmille voi löytyä osoitteesta: www.peliraati.fi josta löytyy peliarviointeja ja keskustelua ja sitä kautta ehkä apua sopivien pelien valintaan.

Etkö päässyt uudelleen seminaariin tai haluaisitko katsoa sen uudelleen? Se löytyy tallennettuna osoitteesta:
http://bambuser.com/channel/fellowmedia/broadcast/1319348

Tunnelmia neukkareiden avajaisista Helsingin Tuomiokirkosta

Avajaisjumalanpalvelusta vietettiin ennen Viking Mariellalle siirtymistä.

Haaste luontoon liittyen seurakuntien nuorisotyöntekijöille ja leirikeskuksen käytölle

Terveisiä pastori ja tutkijä Panu Pihkalan Jeesus ja luonto kanavasta: 

Haasteita

1. Voisiko seurakuntien leirityö saada uutta virtaa luontoyhteyden korostuksesta?

- On jotain sellaista, mitä luonto toteuttaa kristillisessä kasvatuksessa, jota ei voi korvata kiviseinillä

- Leirikeskukset ja leirit tarjoavat mahdollisuuksia ympäristökasvatukseen ja kasvatukseen luonnon toimesta (kts. Leirikeskuksen luonto saarnaa – artikkeli, Villi 3/2010)

- luontojärjestöjen materiaalit tarjoavat paljon toimintamahdollisuuksia leireille, ja erityistä kristillisen ympäristökasvatuksen materiaalia tuotetaan parhaillaan lisää (esim. Ekonisti 2011)

2. Voisiko leirikeskus toimia porttina luontoon?

- Voitaisiinko leirikeskusta käyttää uudenlaisena toimintakeskuksena, ja samalla lisätä käyttöastetta?

- Kunnilla on yhä vähemmän julkisia paikkoja, joista pääsee helposti luontoon

- Viikonloppuna teemapäiviä ja retkiä leirikeskuksen ympärillä?

Esimerkiksi yhdistettynä Nuoren seurakunnan veisujen lauluiltoihin takan tai nuotion ääressä?

3. Haaste: hiljaisuuden luontopaikan perustaminen leirikeskuksen ympäristöön

- Meluisassa maailmassa hiljaisuuden arvostus kasvaa koko ajan

- Seurakunnilla on suuria mahdollisuuksia perustaa alue hiljaisuutta ja meditaatiota varten

- Voidaan esimerkiksi pystyttää kylttejä, joissa on sopivia Raamatun lauseita

- Leirikeskuksen lähellä tällainen alue olisi sekä säännöllisen toiminnan tukena että erityisen toiminnan kohteena (vrt. Suomen Luonnonsuojeluliiton haaste)

4. Voitaisiinko nuorteniltojen vuodenkiertoon ottaa vakituisia luontoaiheisia kertoja?

- Ekonisti-materiaali ja –toiminta tarjoaa paljon mahdollisuuksia (www.ekonisti.fi)

- Luontoretket, vaikka lähimetsäänkin tai rantaan, välittävät luonnon arvostusta

- Mitä nuorteniltojen käytännöt kertovat ympäristövastuusta (tai vastuuttomuudesta)?

5. Pienviljelypalstan hoitaminen yhdessä nuorten (tai varhaisnuorten) kanssa

- Viljely on kokonaisvaltaista ympäristökasvatusta, ja monille nykynuorille tuntematon asia

- Kasvun seuraaminen ja sato tuovat kiinnostavuutta sekä kasvatusmahdollisuuksia

- Tarjoaa mahdollisuuden pyytää myös seurakunnan eläkeläisiä mielekkääseen toimintaan mukaan, antamaan viljelyvinkkejä nuorille

Bonus:

Voisiko Hengellinen elämä verkossa-hanke olla kirkon keino kutsua ihmisiä yhä enemmän myös fyysiseen kohtaamiseen, erityisesti luonnossa?

On hyväksi, että kirkko panostaa internetiin. Saavutettuja kontakteja tulisi käyttää myös kutsumaan ihmisiä kokoon. Esimerkiksi Urban Light – toiminta on osoittanut, että tähän on mahdollisuuksia. Kaikista aktiivisin tietokonekansa voi olla erityisesti luontokokemusten tarpeessa.
Hartautta voi toteuttaa myös tietoverkossa, mutta mikään ei korvaa kokonaan elävää ehtoollisjumalanpalvelusta. Voisiko metsäkirkko olla erityisen palveleva verkkokansalle?

Panu Pihkala tammikuussa 2011

Taustalukemistoksi seurakuntien työntekijöille tai nuorille:

Luonto ja Raamattu 
- kristillisen ympäristökasvatuksen juurilla (P.Pihkala, LK 2010)

- tehtäviä ja keskustelukysymyksiä parin luvun välein

Nuorisotyön tueksi:

Ekonisti – materiaali (Toim. Heli Pruuki, NK 2009)

- luontoon liittyvää monipuolista materiaalia ja tehtäviä

Ekonisti – materiaalin käyttö nuortenilloissa (P.Pihkala, NK 2009)

- kristinuskoon liittyviä jatkotehtäviä, joita voi käyttää myös erillisinä esim. riparilla
- Ekonisti-materiaalin esittelyä helpottavia tehtäviä: virittäytymisiä yms.
- netistä pdf-julkaisuna: http://www.ekonisti.fi/binary/file/-/id/3/fid/148/

Käytännön kristillistä ympäristökasvatusta:

Luontopyhäkoulu (P.Pihkala, Pyhäkoululehti 2/2011)

- keväällä ilmestyvä paketti, jonka tehtävistä saa virikkeitä myös nuorisotyöhön

Koko seurakuntaa koskevaa materiaalia

Luonto ja seurakunta – materiaalia tilaisuuden järjestämiseen (P.Pihkala, Ekonisti 2011)

- tehtäviä ja taustatietoa seurakunnan vastuunkantajien keskusteluun ja koulutukseen ympäristöasioissa

Ympäristökasvatus seurakunnassa (Toim. P. Tukeva & I. Sipiläinen, Kirjapaja 2010)

- perusoppikirja ympäristökysymyksiin liittyen

Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus – kirkon ilmasto-ohjelma (Kirkkohallitus 2008)

- teologinen tausta ja käytännön suosituksia.
Löytyy netistä: http://evl.fi/ilmasto-ohjelma

Kirkon ympäristödiplomin käsikirja (uusi versio ilmestyy 2011)

- ohjeet esim. seurakunnan ympäristökasvatussuunnitelman laatimiseen.
Kts. http://evl.fi/ymparisto

Luontojärjestöjen materiaalit

Katso erityisesti WWF:n ja Luonto-liiton kotisivut; esim. Tarinoita muuttuvalta planeetalta (WWF) ja Mystisen liskon etsivät (Luonto-liitto) antavat ideoita

Ympäristökasvatusasian lomassa meitä viihdytti Jyrä ympäristöaiheisin lauluin:

Eniten nuoria luottamushenkilöitä

Helsingin Kallion seurakunta, Pornaisten seurakunta ja Vantaan Hämeenkylän seurakunnat palkittiin onnistuneesta nuorten osallistamisesta seurakuntavaaleissa

Parhaillaan käynnissä olevilla kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä jaettiin Kirkkohallituksen myöntämä palkinto syksyn seurakuntavaaleissa eniten alle 30 vuotiaita valtuutettuja saaneelle seurakunnalle. Palkinnon saivat Kallion seurakunta Helsingistä, jossa alle 30 vuotiaita luottamushenkilöitä on 33,3 %. Lukuun on laskettu mukaan kirkkoneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston edustajat. Jaetulla toisella sijalla palkittiin Pornaisten seurakunta ja Vantaan Hämeenkylän seurakunta 31.6% tuloksella.

Näyn ja kuulun -torvi ehkäisemässä nuorison syrjäytymistä

Parhaillaan Viking Mariellalla vietetään Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäiviä ja noin 850 seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön ammattilaista ovat kokoontunut tarkastelemaan työalansa ajankohtaisia kysymyksiä teemalla Merikarttoja ja blogimerkintöjä. 

Vuotuiset neuvottelupäivät tarjoavat kirkon kasvatuksen tehtäväalueilla vaikuttaville eri ammattiryhmille paitsi mahdollisuuden kohtaamiseen ja vuoropuheluun, myös eväiden hankkimiseen arjen työhön. Monipuolinen ohjelma käsittelee muun muassa hengellisen työn tekemistä verkossa ja sosiaalisen median kautta, lapsen oikeutta kasvatukseen, kasvatuskumppanuutta sekä kasvatusta ympäristövastuuseen. Karttapäivityksen lisäksi osallistujat odottavat vinkkejä ja ideoita vietäväksi mukanaan kotiin. Tänä vuonna päivien aikana lanseerataankin esimerkiksi opetusministeriön rahoittaman Näyn ja kuulun -hankkeen alla välineitä lasten ja nuorten osallisuuteen ja kuulemiseen seurakunnissa, joka on yksi tämän vuoden neuvottelupäivien pääteemoista.

Lasten ja nuorten osallisuus kirkossa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nuoria kuullaan heitä koskevissa asioissa. Tavoitteena on, että seurakuntien toiminnassa ja päätöksenteossa otetaan huomioon lasten ja nuorten edun toteutuminen entistä paremmin.

- Lasten ja nuorten osallisuuden mahdollistaminen kirkon toiminnassa on merkittävä askel kasvavan nuorten syrjäytymisen ja yksinäisyyden torjumiseen, pohtii Näyn ja kuulun -hanketta vetävä PTK:n toiminnanjohtaja Eero Jokela.

Torvi kertoo kuulemisesta

Muun muassa Näyn ja kuulun -torvi tulee olemaan konkreettinen väline lapsi- ja nuorisoystävällisyyden arvioinnissa. Torven kriteerit täyttänyt seurakunta voi kertoa torvimerkillä, että sen toiminnassa lapsia ja nuoria kuullaan.

Osallisuus puhutti myös neuvottelupäivien avajaistilaisuudessa. Neuvottelupäivien avajaisissa Helsingin tuomiokirkossa puheenvuoron käyttänyt kasvatus- ja nuorisotyön johtaja Marja-Leena Toivanen kertoi, että kirkkolakiin on parhaillaan menossa valmistelu lapsivaikutusten seuraamiseksi.

-Yhteinen tehtävämme on myös pohtia, miten edistämme aidosti nuorten osallisuutta

kirkossa ja heidän aitoa kuulemistaan.

Neuvottelupävillä oli kunnia saada vieraakseen opetusministeri Henna Virkkunen, joka toi tilaisuuteen opetus- ja kulttuuriministeriön ja samalla koko valtioneuvoston tervehdyksen. Ministeri kiitti kirkkoa ennakkoluulottomuudesta, jota se osoitti alentaessaan äänestysikärajan 16-vuoteen menneissä
seurakuntavaaleissa. -Se oli konkreettinen teko lasten ja nuorten osallisuuden lisäämiseksi.  Siellä missä nuorille annetaan mahdollisuus osallistua, osoitetaan, että heistä välitetään, Virkkunen pohti.
-Äänestysaktiivisuus osoitti, että kirkko on nuorille tärkeä. Nyt on aika osoittaa, että nuoret ovat kirkolle tärkeitä.

Luottamusta omaan uskoon ja vieraanvaraista avoimuutta toisten vakaumuksia kohtaan

Marja-Leena Toivanen puhui avajaispuheenvuorossaan koulujen uskonnon opetuksen puolesta osana kristillistä kasvatusta.

- Monikulttuurisuuden vahvistuminen lisää eri taustaisten kristittyjen ekumeenisuuden merkitystä. Siksi tarvitaan myös uskontojen väliseen vuoropuheluun ja uskontojen lukutaitoon kasvattamista. Kristillisen kasvatuksen tehtävä on edistää vakaata luottamusta omaan uskoon ja samalla lisätä vieraanvaraista avoimuutta toisten vakaumuksia kohtaan, Marja-Leena Toivanen pohtii ja pitää oman uskonnon opettamista kouluissa arvokkaana pohjana.

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo on myös huolissaan koulujen uskonnonopetukseen liittyvästä keskustelusta ja pohti puheenvuorossaan viime aikojen keskustelua aiheesta.

-Onko oman uskonnon opetuksen merkitys sittenkin jäänyt pimentoon?

Uskonnon opetuksen merkitys oman kulttuuritaustan ymmärtämisessä,  globaalin maailman jäsentämisessä, maahanmuuttajien kotouttamisessa ja jopa uskontorauhan kannalta jäi aika vähälle huomiolle menneen syksyn keskusteluissa, kansliapäällikkö toteaa. 

Kirkon kasvatustyö tavoittaa vuosittain sadat tuhannet nuoret ja lapset

Vaikka koulujen uskonnon opetuksesta ja sen vähentämisestä keskustellaankin, kirkon kasvatustyön arvostus on tullut selvästi esiin, kun erilaisissa kyselytutkimuksissa on selvitetty, mitä kirkon toimintamuotoja suomalaiset pitävät kaikkein tärkeimpinä. Arvostus näkyy myös valtavissa kävijäluvuissa.

- Vuonna 2009 seurakuntien lapsityön säännölliseen viikkotoimintaan osallistui n. 78.000 lasta, varhaisnuorten kerhoihin ja partiotoimintoihin n. 92.000 lasta ja nuorta. Rippikoulun kävi n. 58.000 nuorta ja isostoiminnassa oli mukana lähes 27.000 nuorta. Seurakuntien retki- ja leiritoimintaan osallistui yhteensä 328.000 lasta ja nuorta, Keskitalo hämmästeli suuria lukuja. 

Myös ministeri Virkkunen oli pannut merkille, että rippikoulu tavoittaa ikäluokasta jopa enemmän kuin kirkkoon kuuluvia on. - On myös ihailtavaa, että ryhmän ohjauksen perusosaamista antava isostoiminta on kasvanut koko 2000-luvun ajan. 

Neukkariterveisin laivalta,

Hanne Tuulos, tiedottaja

Osallisuudesta

Yhtenä käsiteltävänä aiheena Neukkareilla 2011 on lasten ja nuorten aito osallisuus.

Ajattelen, että osallisuus on ohittamattoman tärkeää kirkon tulevaisuudelle. Sanotaan, että siellä missä minua ei nähdä eikä tarvita, sinne minulla ei ole tarvetta kuulua. Taas siellä, missä näyn ja kuulun, siellä viihdyn. Vain tulemalla nähdyiksi ja kuulluiksi seurakunnan toiminnassa ja hallinnossa lapset ja nuoret voivat kokea aitoa osallisuutta kirkossamme. Me työntekijät olemmekin tärkeimmässä roolissa osallisuuden toteutumisessa. Kun me näemme ja kuulemme, olemme niitä edelläkävijöitä, jotka rakentavat kirkostamme tärkeän, sitouttavan ja kiinnostavan paikan myös tulevaisuuden suomalaisille.

Aito osallisuus vaatii vaivaa, mutta se luo työlle kantavan rakenteen. Joku sanoo, että osallisuuden tulokset ovat niin palkitsevia, ettei sitä kokeiltuaan enää halua luopua. Mutta mitä osallisuudella sitten oikeastaan tarkoitetaan?

Osallisuus viittaa kuulumisen ja mukana olemisen tunteeseen sekä kokemukseen aidosta mahdollisuudesta vaikuttaa itseään, lähiyhteisöään ja yhteiskuntaa koskeviin asioihin. Osallisuutta painottavat toimintatavat vahvistavat lapsen ja nuoren ymmärrystä itsestään merkityksellisenä yhteisön jäsenenä sekä ainutlaatuisena ja arvokkaana Jumalan ihmeenä.

Osallisuuden toteutumiseksi meiltä työntekijöiltä odotetaan neljän osallisuuden kulmakiven rakentamista. Ensimmäiseksi meidän tulee osata ja kyetä luomaan olosuhteet ja ilmapiiri osallisuudelle myönteiseksi. Toisena asiana on meillä oltava kiinnostus kehittää osallisuutta tukevia toimintatapoja omassa työssämme. Kolmanneksi meiltä vaaditaan ammattitaitoa kerätä lapsesta ja nuoresta eri tavoin tietoa, jonka avulla voimme oikeanlaisesti päästä sisälle lapsen ja nuoren maailmaan. Ja viimeisenä meidän on kyettävä hyödyntämään tätä lapsilta ja nuorilta saamaamme tietoa; miten rakennamme sen avulla pohjaa yhteiselle suunnittelulle, toiminnalle ja arvioinnille.

Osallisuuden vastaanottaminen työn menetelmäksi on myös muutoksen hyväksymistä. Osallisuus on avain tulevaisuuteen. Näistä kysymyksistä jatkamme Neukkareilla. Tervetuloa rakentamaan unelmaa osallisuudesta 12.1.2011 kello 16.30 Viking Mariellalla.

Kaisa Rantala
Hankekoordinaattori

Jäähyväiset lumelle?

-Äiti, ihanaa kun tänä talvena on taas niin paljon lunta! Miksei jokainen talvi voisi olla tällainen? Onhan ensikin talvi taas tällainen ihana?

Mikä ahdistava kysymys näin vuoden alkuun! 

En voi luvata mitään, vaikka haluaisinkin. Mikä olisi oikea vastaus ja mitä ennustetta uskoa? Sitäkö, että ollaan menossa kohti 30 vuoden minijääkautta, jolloin lunta on riittämiin, vaiko sitä, että pian lumiset talvet ovat mennyttä?

Vakuuttaisinko, että kyllä lunta taas ensi talvena varmasti tulee? Vai sanoisinko ympäripyöreästi, että ensi talven säästä ei tiedä kukaan mitään? Tai kenties, että sinulla on vielä lunta, mutta lapsillesi sitä ei luultavasti enää riitä? Voisin tietysti myös kehottaa jättämään jäähyväiset lumelle ja nauttimaan siitä nyt, kun sitä vielä on. Päädyn ensimmäiseen vastaukseen - kyllä sitä varmasti ensi talvena ainakin jonkin verran tulee, vaikka keskimäärin maapallo lämpeneekin koko ajan.

Vuosi 2010 oli yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä vuosista. Näin siis siitä huolimatta, että niin tämä talvi kuin viime talvikin olivat Suomessa kylmät. Maapallon lämpenemiseen liittyy tietenkin paljon vakavampiakin seurauksia, mutta suomalaislasten suurin suru taitaa olla se, että jossakin vaiheessa menetämme pysyvästi lumiset talvemme.

Olisiko kelkka käännettävissä? Mitä tapahtuisi, jos kaikkialla maailmassa lapset ja nuoret päättäisivät pelastaa maapallon ja heistä alkaisi muutos? Uskon sinisilmäisesti, että se on mahdollista.

Kuinka paljon me ohjaamme lapsia ja nuoria kestävään elämäntapaan ja annamme heille mahdollisuuksia kokemuksiin, jotka vahvistavat heidän luontosuhdettaan? Miten tätä voidaan toteuttaa leireillä, nuortenilloissa ja ripareilla? Tämä on yksi tärkeä ja ajankohtainen aihe lähestyvillä neukkareilla. Tule tiistai-iltana mukaan pohtimaan, mikä rooli nuorisotyöllä on kristillisenä ympäristökasvattajana.

Nautitaan nyt lumesta, kun sitä vielä riittää, ja näkymisiin neukkareilla!

Hanne Tuulos

Neuvottelupäivien tiedottaja