maanantai 29. marraskuuta 2010

Käy polvilles!


Tänään töihin lähtiessäni pakkasin kassiini ruuvinvääntimen ja työhanskat. Pääsen nimittäin taas ihan ”oikeisiin töihin” eli fyysisiin hommiin. On seimikuvaelman rakentamisen aika! Kellarista kaivan esiin tallinseinät ja -katon, nostelen tavaroiden alta aasin, lampaita ja kannan koko läjän kirkon aulaan. Ruuvaan tallin kokoon, pöllyttelen heiniä säkistä lattiaksi, asettelen eläimet paikoilleen, Marialle jotain pehmuketta masuksi mekon alle pömpöttämään, Joosef siihen vierelle ihmettelemään, jouluvalot piiloon heinien sekaan, valaiseva tähti koko komeuden ylle ja töpselit seinään. Avot! Hieno tuli!

Minulla on sinulle haaste! Käypä kirkkoon tullessasi polvilleen lattialle ja katsele miltä kirkko ja jo sen sisääntuloaula näyttävät metrin korkeudelta. Näkymät ovat aika toisenlaiset kuin yli puolestatoistametristä.. Huomiosi kiinnittyy varmaankin ihan uudenlaisiin asioihin. Kulje vielä polvillasi vähän ympäri kirkkoa ja katsele ympärillesi.

I have a dream! Minulla on näky, saada jokaiseen kirkkoon lapsille oma lastenalttari! Jotain, joka on lapsenkorkeudelle ja lasta varten rakennettua. Lapsen koettavaksi ja aistittavaksi tehtyä, joka voisi kauniilla ja konkreettisella tavalla kertoa vaikka meneillään olevasta kirkkovuoden ajankohdasta. Vaikka meillä Suomessa onkin muutamia erikseen Lasten kirkoiksi tai kappeleiksi nimettyjä kirkkoja, ei kirkon tarvitse olla välttämättä erikseen rakennettu lapsia varten, ollakseen Lasten kirkko. Jokainen kirkkomme voi olla Lasten kirkko!

Tule neuvottelupäivillä jakamaan tätä näkyä yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Jakamaan ideoita ja kuulemaan käytännöntoteutuksesta. Ja onhan myös niin että se mikä koskettaa ja puhuttelee lasta, koskettaa ja puhuttelee myös aikuista!"

Iris Sotamaa
lapsityönohjaaja
Helsingin Mikaelinseurakunta

2 kommenttia:

  1. Olipa mukava postaus! Ja toisaalta aika hassua, että jokaisessa kirkossa ei ole jo myöskin lasten alttaria! Itselleni jäi kyllä ikimuistoisesti mieleen kummitytön ilo ja mukaanheittäytyminen Tampereen Finlaysonin Lasten kirkossa. Sitä oli upeaa katsella.

    Outi Huhtajärvi
    nuorisotyönohjaaja
    Jämsän seurakunta

    VastaaPoista
  2. Lapsille oma alttari kirkkosaliin. Kuulostaa hyvältä. Ylipäätänsä lasten huomioiminen kirkkotilojemme suunnitellussa tulisi nostaa esille. Kun tällä kertaa suuntaamme neukkareilla Tukholmaan, kannattaa mallia tähän asiaan käydä katsomassa sikäläisistä kirkoista. Viimeksi olen Tukholmassa käynyt Södermalmilla Sofian kirkossa ja Vasastadenin kaupungin osassa Kustaa Vaasan kirkossa. Kummastakin voisimme hakea mallia.

    VastaaPoista